Siirry pääsisältöön

Mysteeri nimeltä ilmapiiri

YLEINEN. Oletko koskaan huomannut, että ilmapiiristä puhutaan hyvin passiivisesti? Helposti saatetaan esimerkiksi kysyä, millainen ilmapiiri jossakin on, ja vastaus on yleensä suhteellisen olemuksellinen. Jossakin ikään kuin vain on hyvä tai huono ilmapiiri ja that's it. Ilmapiiristä ei juurikaan puhuta muuttuvana, dynaamisena asiana, jota jokainen, minä, sinä, hän, me, te, he kaikki luomme läsnäolollamme joka sekunti. Kuitenkin jokainen meistä tietää ja tunnistaa elämässään tilanteita, joissa ilmapiiri esimerkiksi tiimin kesken on ollut mieletöntä, toinen toistaan täydentävää ja vielä hieman korkeampaakin synergiaa, ja toisaalta tilanteita, joissa jo yksikin ihminen voi riittää tekemään ilmapiiristä joko rennon letkeän ja turvallisen tai päinvastoin ahdistavan ja hankalan hädin tuskin hengittää.

Ilmapiiri onkin hyvin tärkeä tekijä paitsi kaikessa viihtyvyydessä, myös ihan aidosti hyvinvoinnin kannalta. Raskas ilmapiiri syö kaikkien energiaa, nostaa stressitasoja, estää palautumista ja vain ennestään lisää henkistä kuormitusta. Ilmapiirillä voidaan nostaa yksilöitä ja tiimejä huippusuorituksiin tai kasvattaa heidän hyvinvointiaan, mutta sillä voidaan myös tappaa kaikki potentiaali ja motivaatio. Siksi hyvää ilmapiiriä tulee vaalia. Itse asiassa jo ennen kuin sitä voidaan vaalia, sitä täytyy aktiivisesti luoda ja ylläpitää. Täytyy olla joko yhteistä halua ja luonnostaan hyvin yhteen klikkaava porukka tai joku, joka ottaa ilmapiiristä tietoisen vetovastuun. Tämän soisin tulevan tiedostetuksi ja yleistyvän niin kodeissa, työpaikoilla, harrastuksissa kuin muissakin sosiaalisissa tilanteissa. Ilmapiirien vuoksi jopa vaihdetaan työpaikkoja ja harrastusryhmiä ja toisaalta valitaan ja sitoudutaan toisiin. Kyse ei ole mistään yhdentekevästä muoti-ilmiöstä.




Minä itse asiassa ajattelen, että omissa koulutuksissani minä otan vetovastuun etupäässä ilmapiiristä, sillä valmentajana tai kouluttajana minun tehtäväni on luoda kehitykselle otolliset olosuhteet. Ennen mitään sisällöllistä antia tulee aina ilmapiiri etenkin ryhmäkoulutuksissa. Missioni on, että kaikki osallistujat voisivat tuntea olonsa niin hyväksi, tasavertaiseksi ja turvalliseksi kuin vain toisen ihmisen on mahdollista toiselle ihmiselle mahdollistaa. Haluan kuulla, mitä osallistujat hakevat koulutuksesta, antaa heidän mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa sisältöön ja lopuksikin antaa minulle palautetta, miten juuri he kokivat asiat ja miten he olisivat saaneet koulutuksesta vielä paremmin irti. Lisäksi ilmapiiristä keskustellaan ihan suoraan, kaikkien kesken. Minä yksinkertaisesti ihan kerron auki päätökseni siitä, että tässä koulutuksessa on hyvä ilmapiiri. Kerron sen auki, koska se on päätös. Kerron sen auki, koska odotan, että kaikki sitoutuvat yhteiseen missioon, vaikka kukin treenaakin ryhmässä yksilönä. Hyvä ilmapiiri yhteisenä missiona mahdollistaa yksilönä ryhmässä kehittymisen.

Mitä päätös hyvästä ilmapiiristä sitten pitää sisällään? Käytän esimerkkinä jo monivuotista viikoittaista valmennusryhmääni, vaikka sama pätee kaikissa muissakin koulutuksissani toki eri tavoin riippuen siitä, onko kyse kertaluontoisesta tapahtumasta vai ryhmästä, joka tulee työskentelemään yhdessä pidempijaksoisesti. Ryhmäyttäminen on näissä tapauksissa ihan eri tasoista, mutta ilmapiiri ja me-henki ei synny kummassakaan tapauksessa mistään tutustumisleikeistä vaan yksinkertaisesti luvasta ja mahdollisuudesta olla oma itsensä, ajatella ja tuoda esiin omia ajatuksiaan sekä tulla kuulluksi. Hyvä ilmapiiri syntyy mielestäni yksilöllisyyden ja toisten elämän ja persoonan tunnustamisesta ja hyväksymisestä. Kukin on ryhmässä omista tarkoitusperistään ja lähtökohdistaan käsin ja toimii, ottaa vastaan ja prosessoi asioita omasta näkökulmastaan. Ryhmässäni kaikki luovat hyvää ilmapiiriä yhteisellä sopimuksella siitä, että koska edellä mainitut asiat ovat ryhmässä "totta", kukaan ei ole mikään arvostelemaan toisiaan, puhumaan toisesta paheksuvaan sävyyn tai asettamaan toiselle tavoitteita, joita hän ei tunne omakseen. Ryhmässä ei odoteta tai paineisteta, vaan kuullaan ja tsempataan kutakin eteenpäin hänen omissa tavoitteissaan. Utelias kokeilu lopputuloksesta riippumatta, keskeneräisyys ja itsensä pilke silmäkulmassa haastaminen ovat paitsi sallittuja, erittäin suositeltavia! Myös uudet ryhmäläiset kuulevat ryhmän pelisäännöistä ja sitoutuvat noudattamaan niitä porukkaan liittyessään. Tässä vaiheessa minun on syvä ilo myös antaa tunnustusta upealle ryhmälleni ja aiempiin koulutuksiini osallistujille, jotka ovat kaikki vilpittömästi sitoutuneet luomaan ja ylläpitämään hyvää, keskustelevaa, toisista kiinnostunutta ja välittävää ilmapiiriä sekä arvostaneet sitä palautteissaan. Kiitos! ♥

Jos tähänastinen kuulostaa yliherkältä tai varovaiselta, se on kaikkea muuta. Sen sijaan, että tällä tavoin toimimalla hiivittäisiin varpaillaan varoen visusti tuottamasta kenellekään tahatonta ahdistusta, avoimesti keskustellaankin siitä, mikä on kellekin nimenomaan se otollisin olosuhde: kuka haluaa painetta, kuka haluaa mahdollisimman vähän painetta; kuka haluaa valmentajan tai ryhmäläisiä kannustamaan esimerkiksi kisoihin, kelle se taas olisi keskittymiselle vahingollista; kuka haluaa huutoja ja tsemppejä kesken treenin, ketä se häiritsee; kelle ihastelut ja ylistykset ovat toivottuja, kenelle ne lisäävät suorituspainetta; kuka janoaa myös yleisön kommentteja kehittyäkseen, kenelle kommentit "todistavat" kaikki hänen huonoimmat fiiliksensä; kenen hiljaisuus tai etäisyys merkitsee keskittymistä, kenen harmitusta tai muuten huonoa fiilistä. Kun tällaisista asioista keskustellaan, jokainen joutuu niitä pohtimaan. Samalla tutustuu syvemmin paitsi itseensä, myös toisiin. Kokemukseni mukaan tästä syntyy aitoa välittämistä ja hyvää tahtoa sekä viihtyvyyttä. Lisäksi yksilötasolla tietoisuus kaikista suoritukseen vaikuttavista ulkopuolisista tekijöistä kasvaa, ja näitä tekijöitä voi halutessaan oppia hallitsemaan ja kehittämään. Silloin oppii tietämään ja tunnistamaan, mikä saa kulloinkin itsessä aikaan reaktioita, kuten jännitystä tai sisukkuutta, ja ne voi ottaa käyttöön oman potentiaalin maksimoinnin työkaluiksi. Kukin ryhmässä päätyy samalla olemaan ainakin jollakin tasolla aktiivinen toisen onnistumisen mahdollistaja, mikä luo kuin vaivihkaa me-henkeä.

Lyhyemmissä, kertaluontoisissa koulutuksissa samat asiat pätevät, mutta pinnallisemmalla tasolla. Yhtä lailla saatan tuoda koulutuksen aluksi julki pyrkimykseni ja odotukseni hyvästä ilmapiiristä, haluta kuulla kutakin osallistujaa lyhyesti ja luoda tilaa vapaalle, pakottamattomalle keskustelulle. Näin esimerkiksi joku, joka työstää tehtävää paremmin yksin omien ajatustensa kanssa, saa puurtaa yksin, kun taas joku toinen voi haluta keskustella myös jo asiaa prosessoidessaan. Jollekulle riittää, että saa oivaltaa omassa päässään; joku haluaa prosessoinnin päätteeksi jakaa oivalluksensa muidenkin mahdolliseksi hyväksi. Kaikki käy, kunhan se edesauttaa juuri kutakin parhaalla mahdollisella tavalla. Ryhmän tai tiimin vetäjänä tämän yksilöllistämisen onnistumiseksi on tärkeää, että ei näe itseään ryhmää ylempänä, pelkkänä tiedon jakajana, vaan enemmänkin rinnallakulkijana. Silloin vetäjän "huuma" ei tule omasta tietotaidosta tai pätevyyden tunteesta vaan vasta siitä, kun joku kertoo kokevansa tietotaidon itselleen passeliksi ja oppineensa, oivaltaneensa tai kehittyneensä. Ja vielä ei ole päästy edes sisältöön!

Oikeastaan loppupeleissä kaikissa tilanteissa ja arjen ympäristöissä riittää, että tiedostetaan ilmapiirin epäolemuksellisuus siis lakataan ajattelemasta ja puhumasta, että ilmapiiri vain on, tulee tai menee, eikä muuksi muutu. Jo pelkästään nostamalla tietoisesti ilmapiiri keskiöön ollaan jo hyvässä matkassa sen tavoitteenmukaiseksi luomiseksi tai parantamiseksi. Ja vaikkemme voi vaikuttaa toisten toimintaan, voimme aina kantaa oman kortemme kekoon ja totta tosiaan päättää haluta ymmärtää toisia heidän tarkoitusperistään ja olla itse hyväntahtoisia toisia kohtaan. Jos luit aina tänne asti ja aihe sai sinut ajattelemaan, voit lopuksi pohtia seuraavia kysymyksiä:

  • Oletko sinä kärsinyt tai saanut nauttia ilmapiirin vuoksi?
  • Miten sinä itse vaikutat yhteiseen ilmapiiriin omissa sosiaalisissa ympyröissäsi?
  • Näetkö voivasi vaikuttaa ilmapiiriin eri tilanteissa? Jos vastasit kieltävästi, miksi et?
  • Miten voisit helposti parantaa ilmapiiriä esimerkiksi töissä, perheessä tai harrastuksissasi?

 

Toivon sinulle koko sydämestäni hyviä ilmapiirejä elämässäsi. Kaikki ansaitsisivat jo ihan lähtökohtaisesti sellaisen. Jos kirjoitukseni luettuasi koetkin, että et voi tehdä muuta mutta aihe puhuttelee sinua, jaa vaikka kirjoitukseni yhdelle ystävällesi, jolle suot elämässä hyvää. ♥


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Vaikeat" asiat

AGILITY. Oman valmennussivuston avaamisen ja avausblogimerkinnän kunniaksi ajattelin valottaa hieman yhtä osa-aluetta ajatusmaailmastani sekä agilityvalmentajana että itse omien koirieni kouluttajana: sitä, mitä ajattelen "vaikeista" asioista. Pohdintaani voi kuitenkin soveltaa muihinkin konteksteihin, sillä se pohjautuu pitkälti mentaalipuoleen ja ihmispsykologiaan.   Erilaisissa treeni- ja kisayhteyksissä kuulee usein sanan "vaikea". Ehkä tyypillisimmin sen voi kuulla joko omasta tai muiden suusta näin: "Tuota me ei osata tai edes kokeilla, ihan liian vaikea (meille)!" Otan tähän esimerkiksi pujottelun, vaikka samaa sanomaa voisi soveltaa melkein mihin tahansa muuhun esteeseen tai taitoon. Emmekö melkein kaikki tunnistakin, että kepeillä on ikään kuin olemassa jokin vaikeampi puoli, vaikeita sisäänmenon kulmia tai vaikeita ohjaajan liikehäiriöitä, sijainteja tai puolenvaihtoja? Jos kuitenkin hetkeksi unohdamme sanan "vaikea", saatamme

Miksi minä aina onnistun?

AGILITY. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tästä itselleni tärkeästä aiheesta, mutten ole oikein tiennyt, miten. Viime päivinä olen taas pallotellut ajatusta mielessäni, ja nyt päätin yrittää pukea ajatuksiani sanoiksi. Provosoivahko otsikko antaa toivottavasti ajattelemisen aihetta, koska se kenties tahattomassa ironisuudessaan paljastaa, ettei "kukaan koskaan" päästä moista suustaan – mutta miksi? Miksi sama kysymys kuulostaa jo huomattavasti tutummalta, jos siihen liitetään etuliite epä(onnistun)? Mitä se meistä kertoo? Olen huomannut, että kuten muussakin someilluusioita rikkovassa kampanjoinnissa, sosiaalisessa mediassa raotetaan aina silloin tällöin täydellisyyden verhoa ja jaetaan epäonnistuneita treenejä perustellen materiaalivalintaa sillä, että jonkinlainen "illuusio" pelkästään noususuuntaisesta harjoittelusta saataisiin rikottua. Ymmärrän tämän kauniin ja hyväntahtoisen ajatuksen, ja somen vinoutuma erityisen positiivisten asioiden suuntaan onkin onne

Tunnesäätely harjoitusten aikana

AGILITY/MUU URHEILU. Eräs tärkeä asia, jonka potentiaalia ei aina tunnisteta harrastuksissa, työpaikoilla tai valitettavasti joskus perhepiireissäkään on se, että ihminen on tunteva olento. Tunteet ovat erityisen perustavanlaatuisia, kun pohditaan esimerkiksi motivaatioita, toimeen tarttumisia, onnistumisia ja sitoutumisia. Toisten ihmisten kanssa toimimisessa, ihmisten johtamisessa tai motivoimisessa sivuutetaan vähintään puolet tai voidaan mennä suoraan metsäänkin, ellei tunteiden olemassaoloa tai merkitystä ihmisen toiminnalle tunnusteta. Oma harrastuslajini agility tuo kuvioon mukaan paitsi muita tuntevia ihmisiä, myös tuntevia eläimiä. Toisaalta eläimen kanssa työskentely tuo peliin paljon uutta haastetta, toisaalta eläin erinomaisena tunteiden vaistoajana voi herättää helpommin huomaamaan, mikä olisi tärkeää myös meidän ihmisten välisissä suhteissa – omien tunteiden tiedostaminen ja niiden aktiivinen säätely.   Kuten parisuhteessa, työporukassa tai muussakin harrastustoiminnassa